ElisaCichoracki Työelämän sydämelliset säkeet

Valtakunnansovittelijalta lapsellinen ulostulo, "huippujen" osaaminen syyniin

Teki valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala ulostulonsa missä mediassa tahansa, ovat fiilikset aina yhtä karmaisevat. Eikä tästä tehnyt poikkeusta Akavan valtakunnansovittelijasta tekemä haastattelukaan

Akava otsikoi haastattelun ”Valtakunnansovittelija haluaa ratkaista ongelmia”. Onko kysymys Akavan toimituksen vai valtakunnansovittelijan itsensä naiviudesta kun tärkein ja mielenkiintoisin asia valtakunnansovittelijasta on, että hän haluaa ratkaista ongelmia. Otsikko kun oikeaoppisesti muotoiltuna avaa jutun olennaisimman tai kiinnostavimman sisällön niin, että lukija ymmärtää, miksi juttu kannattaa lukea.

Eikö halu ratkaista ongelmia, jos mikä, pitäisi valtakunnansovittelijan kohdalla olla itsestään selvyys? Kyseessähän on valtakunnansovittelijan viran ydintehtävä. Olisi käsittämätöntä, jos Piekkala olisi hakenut valtakunnansovittelijan tehtävään eikä hänellä olisi halua ratkaista ongelmia.

Piekkalan pitkin kesää, ennen ja jälkeen valintansa, antamien lausuntojen perusteella on ollut havaittavissa valtakunnansovittelijaa hyvin kuvaava, edellä jo mainittu naivius. Jolle Akavalle Piekkalan antama haastattelu pistää pisteen i:n päälle. Naiviutta kuvaa parhaiten haastattelun alussa esitetty fläppitauluesimerkki. Lie jutun tärkein anti, kun samaan esimerkkiin palataan vielä jutun lopussakin. 

Haastatttelun esimerkkiä lukiessa heräsi väistämättömästi ajatus, että mihin Piekkalan kyvyt ovat häntä valtakunnansovittelijan tehtävään esittäneillä perustuneet. Mieleen muistuu lehdestä Piekkalan valinnan aikaan kirjoitettu, että Piekkala valittiin kun oikein kukaan ei tuntunut tietävän hänestä yhtään mitään. 

Olisi ”kiva” tietää minkälaisen rekrytointiprosessin Piekkala kävi valtakunnansovittelijan virkaa täytettäessä läpi. Käytettiinkö valintaa valmisteltaessa tarjolla olevia erittäin laadukkaita rekryfirmoja? Firmoja, jotka analysoivat annettujen tietojen perusteella tarkkaan ensin täytettävän tehtävän ja siinä vaadittavat ominaisuudet ja osaamisen sekä vaativissa haastatteluissa avoimien kysymysten kautta selvitetään hakijan sopivuus; kyvykkyys, tiimityötaidot, tunneäly, motivaatio, työn sopivuus, ongelmanratkaisutaidot yms. 

Peräänkuulutan veronmaksajana ja kansalaisena, että verovaroin ylläpidettyjen merkittävien vakanssien haku- ja täyttöprosessit vihdoin avataan kansalaisille. Selvitetään minkälaisen ”myllyn” esimerkiksi Piekkala kävi hakuprosessissa läpi. Millä tavalla Piekkalan pätevyys tehtävään arvioitiin ja varmistettiin, mitä tiedetään hänen tiimityötaidoistaan, tunneälystään ja motivaatiosta sekä miten ja kuka arvioinnit teki. 

Jatkossa samat seikat tulisi julkistaa kaikista muistakin julkishallinnon merkittävien virkojen täyttöprosesseista. Tehdä kansalaisille avoimeksi ja selväksi, että vaikutusvaltaiset virat täytetään äärimmäistä huolellisuutta noudattaen. Sitähän edellytetään kaikissa muissakin, kaikkein vähäpätöisimmissäkin, julkishallinnon viroissa. Täydellistä avoimuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa valintapäätökseen, jos pienikin epäilys valinnan puolueellisuudesta, kähminnästä tms. on olemassa. Avoimuudella kun on suora yhteys luotettavuuteen. Miksi vähemmän merkityksellisissä viroissa päätöksenteko on avoimempaa ja luotettavampaa. Näyttäisi siltä, että merkittävissä viroissa pelinpolitiikka on edelleen sallittua.

Avataan nyt vihdoin tuo Akavan haastattelussa esitetty fläppitauluesimerkkikin. Siinä kaksi lomallelähtijää ratkaisevat ”visaista” ongelmaa. Toinen haluaa rantalomalle, toinen vuoristoon vaeltamaan. Haastattelun lopussa Piekkala selvittää, että ongelmaan löytyy kolme eri ratkaisuvaihtoehtoa. 

Yksi, lomalaiset etsivät kohteen, jossa voi harrastaa molempia, sekä rantalomailua että vaeltamista. Kaksi, lomalaiset sopivat lomailevansa vuorovuosina rannalla ja vuoristossa. Kolme, lomalaiset pidentävät lomaa, jolloin voivat toteuttaa molemmat kohteet.

Kysyin hieman yli parikymppisiltä ylioppilaspojiltani miten he ratkaisisivat ongelman. Testimielessä. Löysivät alta aikayksikön samat ratkaisut kuin haastattelussa esitettiin. Niin kuin varmasti kaikki muutkin asiaa vähääkään miettivät. Itse asiassa yksi pojistani löysi vielä neljännenkin vaihtoehdon. Kivi sakset paperi! Loistava leikki, jolla kolme poikaani ovat ratkaisseet lähes kaikki keskinäiset ongelmansa. 

Jos kovapalkkainen valtakunnansovittelija päivät pitkät pohdiskelee esimerkkitapauksen tasoisia, mitenkään työmarkkinaelämään kuulumattomia ongelmia, niin taivas varjele meitä suomalaisia työmarkkinariidoilta Piekkalan vajaan neljän vuoden kauden aikana. Jos työmarkkinoilla riitoja kuitenkin ilmenee, niin anna työmarkkinajärjestöille ymmärrys, että he ratkaisevat ongelmansa ihan itse. 

Siis pelätkää Piekkalaa kuin ruttoa ja antakaa hänen kävellä kaikessa rauhassa ympäri ruttopuistoa miettimässä ratkaisuvaihtoehtoja fläppitauluesimerkin tapaan. Niinhän hänen on visioitu tekevän kesken kiivaimpien riitojen ruttopuistossa, joksi valtakunnansovittelijan toimiston vieressä sijaitsevaa Vanhan kirkon puistoa kansankielellä nimitetään. Ja annetaan Piekkalan käyttää ihan mitä tahansa kolmesta ratkaisuvaihtoehdosta päättäessään lomaileeko hän perheineen ranta- vai vuoristolomakohteessa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat