Arkadianmäellä toiset naamat, jos edustajien äideillä olisi ollut aborttikortti?

Nyt on pakko livetä ja kirjoittaa työelämän ulkopuolelta. Silläkin uhalla, että turpiin tulee ja rankasti. Lupaan kestää kuin nainen eli tunnetusti kestää kaiken. 

Pyhä yksinkertaisuus. Näin voi todeta Arkadianmäellä istuvasta porukasta. Ainakin mitä tulee sen aborttikeskusteluihin viime viikolla. Kaksisataa tyyppiä päätyi tasan kahteen eri näkemykseen elämän yhdessä vaikeimmista kysymyksistä. Eikä kumpikaan kanta liippase läheltäkään omaani.

Ei-äänestäjät mäellä katsoivat Soinin toimineen väärin ulkoministerinä ilmaistessaan uskonnolliseen vakaumukseensa perustuvan, kaikkien hyvin tietämän, kannan aborttiin Kanadassa kynttillämarssilla ja myöhemmin Argentiinan aborttilakien lievennysten kaatuessa blogissaan ja emojilla twiitatessaan. 

Ja ne jaa-porukat mäellä tekivät asiasta hallitus-, ei omantunnonkysymyksen. Näin saatiin hallitus pidettyä pystyssä. Itsepäisimmät tasa-arvonaiset, Jaana, Lenita ja Saara-Sofia vähän pokkuroivat, mutta sen Orpopoika tällä kerralla salli. 

Sellaista politiikka mäellä on. Omaan napaan tuijottamista ja pyrkimys säilyttää poliittinen asema. Ei vapautta edes vakaumuksen ja omantunnon asioissa. Koskee mäellä niin oppositio- kuin hallituspuolueita.

Ihmettelen edelleen mistä perspektiivistä mäellä aborttia viime viikolla tarkasteltiin. Erityisesti sen naisnäkökulmaa. Niin kapea se oli. Kertokaa nyt ihmeessä Li, Sanni, Annika ja kumppanit mistä tuo yksioikoinen näkemys, naisen tulee saada päättää itsenäisesti kehostaan, on päihinne piirtynyt. Onkohan eduskunnan naisverkko ollut koolla? Muuta en keksi.

Liekö omakohtaiset kokemukset syynä, kun perspektiivini on ihan toinen. Kokonaissaldolla neljä kohdussa kuollutta, ei tapettua, ja kolme sieltä elävänä selvinnyttä lasta, on joutunut miettimään asiaa syvällisesti ja joka vinkkelistä useita kertoja.

Miten aborttipäätös voi olla yksin naisen asia?

Aborttiin liittyen ensiksi se tärkein. Siinä kohdassa kun nainen päästää miehen kehoonsa, ja mahdollistaa siemen kylvämisen joko molempien tahdosta tai molempien tahtomatta taikka vain toisen tahdosta ja toisen tahtomatta, syntyy yhteisvastuu uudesta elämästä. Yksinkertaisesti syystä, että osallisia on kaksi. Lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi. Yksin juttu ei onnistu. 

Abortista ei voi siksi päättää yksin nainen. Eikä myöskään vain mies ja nainen. Päättäjiä tulisi olla kolme. Syntymättömän lapsen puolesta tulee puhua lainsäädännön ja etiikan.  Ja niitä edustaa alan asiantuntijat silloin kun abortin mahdollisuudesta keskustellaan. Kaikkien kolmen ääni tulisi kuulua tasavertaisesti ja lopullinen päätös tehdä huolella ja kokonaisvaltaisesti tarkkaan arvioiden. Priorisoimatta kenenkään näkemyksiä. 

Tilanteessa, että miestä ei asia kiinnosta tai häntä ei löydy, ok asia jää kahden kesken ratkaistavaksi. Mutta jos mies haluaa osallistua päätöksentekoon, niin ei häntä ulkopuoliseksi voi jättää.

Alan asiantuntijoiden tehtävänä on keskusteluissa viestiä kahden eri vaihtoehdon, abortin ja raskauden jatkamisen kaikki seuraamukset, niin hyvät kuin huonot sekä miehelle että naiselle. Mahdollisimman objektiivisesti. Elämää kunnioittaen. Liikutaan niin isojen asioiden äärellä, että laaja-alainen harkinta on ihan ykkösasia.

Nyt mäen naiset ovat koko viime viikon huutaneet yhteen ääneen, että naisen tulee voida yksin päättää kehostaan. Se on VÄÄRIN. Raskaus on myös miehen asia. En tarkoita tässä erityistilanteita kuten raiskaus ja raskaus, jossa äidillä on riski kuolla synnytyksessä tms. Niissä aborttia voidaan pitää ensisijaisena vaihtoehtona.

Tarvitaanko omakohtaisia kokemuksia avamaan näkemyksiä?

Jäin ensimmäisessä raskaudessa ”kiinni” veriarvosta, joka viestii Downin syndrooman tavanomaista suuremmasta todennäköisyydestä. Jatkotutkimukset olivat seuraavana päivänä. Emme nukkuneet mieheni kanssa yöllä silmällistäkään pohtiessamme mitä teemme jos saamme seuraavan päivän ultrassa tiedon, että lapsemme on Down-lapsi. 

Ystävä kertoi illalla asiaa miettiessämme tapauksesta, jossa lääkärien varma tulkinta Down-lapsesta osoittautui vääräksi. Lääkäri oli pitänyt aborttia hyvänä ratkaisuna. Siihen ei oltu suostuttu. Parikunta synnytti terveen lapsen. Lääketieteellinen arvio Down-lapsesta ei ainakaan tuohon aikaan ollut varma.  Ystäväni kertoma ei tehnyt pohdinnastamme yhtään helpompaa, päinvastoin. 

Illan ja yön miettiminen ei auttanut vaikeassa tilanteessa. Otimme aikalisän ultraamiseen asti. Epäily Down-lapsesta osoittautui turhaksi kun ultrassa näkyi kaksoset. Verikoeolettama koski vain yksöisraskautta. Lääkärin onnitteluiden jälkeen selvisi, että molemmat lapset kohdussa olivat kuolleet. Synnytys käynnistettiin ja kolmantena päivänä synnytin kuolleet kaksoistytöt. 

Usein myöhemmin on tullut pohdittua tilannetta, mitä jos ultrassa olisi lapsi todettu Down-lapseksi? Olisimme joutuneet päättämään päädytäänkö aborttiin vai synnytetäänkö lapsi? Varmaa on, että abortista kokisin syyllisyyttä edelleen. Tätä ei oteta esille abortista keskusteltaessa sanallakaan. Ei viime viikollakaan. Onko mäen naiset, Li, Sanni ja Annika & co ottaneet huomioon, että abortilla on elämänpituisia jälkiseuraamuksia. Todennäköisesti EI. 

Ihmetyttää myös, miksi mäen naiset eivät halua ottaa miehiä mukaan kantamaan vastuuta abortista. Kantamaan abortin aiheuttamaa syyllisyyttä? Onko Suomen linja sittenkin miesten päättämä linja. Linja, jossa mies vapautetaan syyllisyydestä. Ovatko naiset ajatelleet asian loppuun asti? Mielestäni EIVÄT!

Toinen seikka mihin törmäsin menettäessäni keskenmenojen kautta vielä kaksi muutakin lasta oli se, että keskenmenon jälkeinen kaavinta vaikeutti raskaaksi tulemista. Munasolut eivät kiinnittyneet tai kiinnittyivät heikosti ja raskaus keskeytyi. Eikö näistä riskeistä ja vaikutuksista tuleviin raskauksiin tulisi kertoa myös ennen aborttia sitä suunnittelevalle?

Miksi lääkärit ja muut asiantuntijat ovat  hiljaa?

Miksi lääkärit, psykologit yms. asiantuntijat jättäytyivät keskustelun ulkopuolelle kun abortti paketoitiin viime viikolla järkyttävän yksinkertaiseen muotoon. Naisen tulee saada päättää kehostaan ja piste.

Kertooko kylmän tosiasian, että lääkärit hyväksyvät mukisematta kaikki abortit, eivätkä halua olla mukana muuttamassa kulttuuria?

Kuinka moni naama Arkadianmäellä olisi toinen, jos abortin tekeminen olisi ollut aina yhtä helppoa?

Onko abortin puolesta mäellä puhuvat miettineet, miten olisi heidän oman elämänsä laita, jos heidän äideillä olisi ollut samanlainen mahdollisuus aborttiin kuin mitä tämän päivän naisilla on? Objektiivisen vastauksen saaminen äidiltä lie vaikeaa, ehkei enää ole äitiä keneltä kysyä tai äiti kaunistelee totuutta. Suojelee lastaan. 

Kuinka montaa mäellä istuvaa eivät äänestäjät olisi saaneet tuupattua eduskunnan ovista sisään kun pääteasema olisikin ollut synnytyssairaalan jäteläjä? Naamat voisivat olla mäellä toiset.

Ristiriitaa puheissa ja teoissa – huudetaan syntyvyyden lisäämisen puolesta ja vaaditaan helppoa aborttia

Mäellä on huudettu yhden sun toisen puolueen suulla synnytystalkoiden puolesta. Viimeisin lie Antti Rinne. Oli kuitenkin etunenässä painamassa ei-nappia viime viikolla ja valmis heittämään Soinin ulos hallituksesta. Kukaan ei kai voi kieltää helposti saatavan abortin vaikutuksia syntyvyyteen. Ei Rinnekään?

Eiköhän lie niin, että melkoinen osa suomalaisista on syntynyt vahingonlaukauksesta. Ehkäisy joko petti tai sitä ei intohimossa muistettu käyttää taikka sitä ei ollut saatavilla.  Nyt kun aborttien saaminen on tehty helpoksi ”vahingot” eivät enää kokretisoidu lapsiksi ja syntyvyys sen kun laskee.

On ”hauska” seurata kuinka pieniin osiin asiat politiikassa jaetaan. Niin pieniin, että niiden yhdistäminen toisiinsa on joskus vaikeaa. Kuten tässä syntyvyyden aleneminen ja abortin saamisen helppous. Tekisi mieli kysyä Antilta, näkeekö asian samalla tavalla? Todennäköisesti kiemurtelee jotenkin asian yli kuten kaikki muutkin poliitikot.

Onko ministerillä ja ministerillä eroa?

Ihmetyttää miksi Soini ei olisi saanut käyttää vapaa-aikaansa, ministerin edustustehtäviensä ulkopuolista aikaa, miten halusi. Ja osallistua abortin vastaiselle marssille kuten tekikin. 

Miksi urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäki sen sijaan sai olympialaisissa örveltää räkäkännissä edustustehtävissään? Oliko se Suomen linjan mukaista? Li mitäs olet mieltä? Soini sentään edusti ilman, että häntä tarvitsi hävetä. Ainiin, pitihän Sinunkin puolesta Li hävetä joku viikko sitten. Mutta Sinä et olekaan ministeri. Ja voihan olla, ettet tällä menolla koskaan tule olemaankaan.

Uskonnollinen vakaumus on kunnioitettava asia

Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on syvä vakaumus ja he näyttävät teoillaan, että elävät vakaumuksensa mukaisesti.   Vaatii tahdon lujuutta. Mm. Pentti Lintulan elämäntapa on tästä syystä kunnioitettava. Hän ei vain puhu, hän myös elää niin kuin puhuu. Soinin elämäntapoihin en ole perehtynyt.  Mutta vaikuttaa kuin hänen tekonsa ja puheensa menisivät ainakin aborttiasiassa yksyhteen. 

Oudoksuttaa miten jonkun mielestä ei ole kunnioitettavaa Soinin suhtautuminen elämän alkuun. Voiko sen edelle joku laittaa naisen edun? Viime viikkoisesta päätellen yllättävän moni, ainakin mäen naisista, näin teki.  

Joka tapauksessa isot respektit Soinille ja Lintulalle. Kai sitä voi kunnioittaa Soinia ja Lintulaa vaikkei ole sininen eikä vihreä. Ja todeta, että kaikesta voi halutessaan löytää hyvää kun ei ole poliitikko!

Edellä esitetystä voitaneen todeta, etten ole abortin vastustaja, mutta abortin vastuullisen käytön kannattaja. 

ElisaCichoracki
Helsinki

Yrittäjä yrityksessä Effedu, työmarkkina-asiantuntija, kolmen aikuisen lapsen äiti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu