ElisaCichoracki Työelämän sydämelliset säkeet

Irtisanomissuojan heikentäminen syvältä, viedään pienyrittäjän työnantajamaine!

  • Irtisanomissuojan heikentäminen syvältä, viedään pienyrittäjän työnantajamaine!

Hallituksen kolmen kopla jesper kasper ja joonathan eli jari-, jussi- ja orpo-poika, ovat lähteneet ryöstöretkelle. Nyt ryöstön kohteena on pienyrittäjien maine ja kunnia. Poikien oman ja puolueen edun nimissä. Yllätys yllätys, vaalit lähestyy!

Hallitus haluaa heikentää työntekijöiden henkilöperusteista irtisanomissuojaa pienissä, alle 20 työntekijän yrityksissä. Muka auttaa pienyrityksiä uusien työntekijöiden palkkaamisessa ja  tuottavuuden parantamisessa. Oikeesti?

Tällaisia pienyrityksiä on kerrotun mukaan yli 90 prosenttia maan noin 350 000 yrityksestä. Kuka muuten kehtaa sanoa tällaisia yrityksiä pienyrityksiksi?! Todellisuudessa siis nämä muka pienyritykset ovat suuryrityksiä. Vaikka onkin aina ja kaikessa jätetty 10 prosentin suuryritysten jalkoihin. 

Mitä valittamaan, onhan nämä muka pienyritykset vihdoin nostettu huomion keskipisteeseen. Asiassa, joka useimmista yrittäjistä on vastenmielinen ja ikävä. Mutta minkäs voit, kun kukaan ei ole kysynyt mielipidettä!

On annettu ymmärtää, että hallituksen lakiluonnoksen kapellimestarina olisi ollut Suomen Yrittäjät (=SY)? Aiemmin ei ole SY pistänyt rikkaa ristiin pienyritysten asioissa. Tullut ilmeisesti sitä ihteensä pienyrittäjiltä oikein olan takaa, kun nyt ”ryhdistäytyi”? SY:ssä olivat unohtaneet, että pienikin voi olla suurta. Ainakin silloin kun pieniä on 90 prosenttia!

Puistattaa tämä lakiluonnoksen kanssa puuhastelu. Hyvillä mielin voi  todeta sen puuhasteluksi. Niin epäammattimaista pienyritysten etujen ajaminen tässä kohtaa on. Vaikka asiaa tutkii ja tarkastelee miten päin, ei esitykselle löydä pointtia. Uudistuksen seurauksista ei tiedä kukaan. Eikä näytä edes ketään kiinnostavan. Olettamia heitellään puolin ja toisin! Faktat puuttuvat.

OECD:n tilastot framille ja syyniin

Esityksen taustalta on kerrottu löytyvän OECD:n tilastoja. Yksi on varmaa tilastoista, niitä on aina luettu ja tulkittu niin kuin on haluttu. Jos ne eivät ole miellyttäneet, kritisoidaan tutkimusaineistoa, –lähteitä ja jopa tutkimuksen tekijää. Hauskinta on ollut seurata, kuinka tutkimus on aina osoittautunut tilaajansa näköiseksi! Toinen vaihtoehto, itsestäänselvyydeksi. 

Voisiko joku tuoda OECD:n tutkimustiedot framille ja tarkempaan syyniin. Annetaan itse kullekin mahdollisuus analysoida niitä tykönänsä. 

Jotta tutkimustuloksia voidaan käyttää Suomessa, tulee lähtökohtien olla vertailukelpoisia. Minimiedellytys. Kiinnostaisi tietää minkä maiden kohdalta löytyy uudistusta tukevaa aineistoa ja vastaako maan/maiden työelämä Suomen olosuhteita? Porukoihin kun on otettu mm. Chile, Slovenia, Latvia, Mexico. 

Erityisesti mietityttää, missä OECD maassa on ollut yhtä tiukka irtisanomissuoja kuin Suomessa, jota olisi myöhemmin löyhennetty kuten Suomessa on nyt suunnitteilla ja samanaikaisesti maassa olisi ollut vastaavanlainen työllisyystilanne, siis samanlaista työvoimaa vailla työtä. Vaikea uskoa, että missään!

Kritiikkiä jo tullut ja lisää tulee

Kaikki ovat varmasti lukeneet muutokseen liittyvän tähänastisen kritiikin. Uudistuksen on kerrottu asettavan pienet ja suuret yritykset eriarvoiseen asemaan, koettelevan eniten naisvaltaisia palvelualan yrityksiä, ei kerro tarkasti miten työntekijän irtisanominen henkilökohtaisista syistä helpottuisi ja siksi selviäisikin vasta tulevasta oikeuskäytännöstä. Erityisesti tikun nokkaan on nostettu työnantajien mielivalta irtisanomistapauksissa, joiden taustalla on kiusaaminen tai häirintä.

Lakiluonnoksen älyttömyyttä voi kritisoida muutamalla muulla pienyrittäjille edellä mainittuja tärkeimmillä seikoilla. Tässä muutama niistä:

Uusia työntekijöitä ei palkata huvikseen - vasta kun todellinen tarve

Yksikään pienyrittäjä ei palkkaa uusia työntekijöitä sillä perusteella, mikä on työntekijän irtisanomissuoja – haloo! Vaikka irtisanomiselle ei tarvittaisi mitään perustetta ei uusia työntekijöitä palkata ennen kuin palkkaamisen tärkein edellytys täyttyy, pienyritys on pakotettu palkkaamaan uutta työvoimaa eli yrityksessä on työtä vailla tekijää. Työtä, jota yrittäjä itse tai yrityksen muut työntekijät eivät jaksa, osaa tai kykene tekemään. Siis viimeisessä hädässä! Ei siinä irtisanomissuojaa mietitä. Yrittäjä kun ei halua harteilleen yhtään enempää vastuuta kuin mitä on pakko kantaa. Ei huolta uuden työntekijän etsimisestä, perehdyttämisestä, perheen toimeentulosta …. Vasta sitten kun on pakko. 

Kun pienyrittäjän on palkattava uusi työntekijä, ottaa yrittäjä käteensä laskimen ja alkaa ynnäämään työntekijästä aiheutuvia kustannuksia. Kuinka paljon tarvitaan lisää myyntiä, jota palkkaaminen kannattaa. Ei siinä kohtaa mietitä miten työntekijästä päästään eroon, jos uutta työntekijää tarvitaan! Normitapauksissahan, kun on kysymys tuotannollisista ja taloudellisista irtisanomisperusteista eli kassasta loppuu rahat, päästään aina eroon. Kaikki muut ovat poikkeustapauksia.

Uuden työntekijän palkkaamisessa kohtalon kysymys on palkkakustannukset. Niihin hallituksen ja lainsäätäjän tulisi viimein suunnata uudistusintonsa. Pienyrittäjän kannalta täysin kohtuuttomiin työvoimakustannuksiin. Eikä irtisanomissuojaan! 

Kun yrittäjä maksaa 100 euroa työntekijälle, tulee sen päälle maksettavaksi 70 euroa sivukuluja; työeläke-työttömyys-, sairaus-, tapaturma-, ryhmähenkivakuutusmaksu ja vielä työterveyshuollon, työpaikkaruokailun, koulutusten ja henkilökuntaetujen kustannukset. Tähän pienyrittäjä kaipaa, pikemminkin vaatii, helpotusta. Nyt heilutellaan sapeleita näihin järjettömän suuriin sivukuluihin verrattuna mitättömän irtisanomissuojan takia. Nyt järki käteen!

Huomio palvelussuhteen alkuun - ei päättymiseen

Irtisanomisen sijaan pienyrittäjien, toki muidenkin yrittäjien, tulisi kiinnittää huomio palvelussuhteen alun tapahtumiin. Siinä pienyrittäjät tarvitsisivat apua. Uuden työntekijän palkkaamisessa, ei irtisanomisessa. 

Rekrytointi on yrityksen tärkein juttu. Sitä ei saa tehdä vasemmalla kädellä. Kiireellä ja ammattitaidottomasti. Surkeilla rekryillä on kauaskantoiset seuraukset. Vain niitä varten tarvitaan helpompaa irtisanomismahdollisuutta. Siis paikkaamaan yrittäjän omia virheitä! 

Jos rekryihin käytetään riittävästi aikaa, energiaa ja asiantuntemusta, löydetään parhaat ja sopivimmat työntekijät tarjolla oleviin töihin. Kyse ei ole helposta, mutta ei myöskään mahdottomasta hommasta. Nyt halutaan siirtää tämä yksinomaan yrittäjän vastuulle kuuluva vaativa tehtävä työntekijän maksettavaksi. Se on vain niin väärin! 

Rekrytoinnin tärkeydestä kertoo myös irtisanomisen jälkeinen tilanne yrityksessä. Mistä korvaava työntekijä irtisanotun tilalle? Ennen kuin uusi työntekijä on löydetty ja irtisanomisaika edellisessä työpaikassa päättynyt, perehdytetty työhön ja työpaikan kulttuuriin, on palanut aikaa ja energiaa. Molemmat ovat yhtä kuin rahaa. Joten se siitä yritysten tehokkuuden lisääntymisestä, minkä perään jari-, jussi- ja orpopoika ovat lakiehdotuksen läpivientiä vauhdittaakseen huutaneet.

Jo nyt iso särö pienyrittäjien maineeseen

Last but not least! Mitä lakiluonnoksen läpi mennessä tapahtuu pienyrittäjien maineelle. Tähänhän asti pienyritykset ovat olleet inhimillisen työelämän kehtoja. Niissä on viihdytty, saatu arvostusta, kohdeltu ihmistä ihmisenä. Kysytty työntekijöiden näkemyksiä ja mielipiteitä asiassa kun asiassa. Haluttu työntekijän viihtyvän ja tuntea olevansa osa yritysperhettä. Ei ole laitostettu, syrjitty ja hyljeksitty kuten suurissa organisaatioissa.

Kysyä sopii, miten pienyritysten maineelle käy jos irtisanomissuojaa heikennetään. Tiedetään! Pienyrittäjistä tulee hyljeksyttyjä ja arvottomia. Juna on tainnut jo mennä. Ei yhtään ihme, jos jo tähän astisilla toimilla, eli irtisanomissuojan heikentämisen esille ottamisella, on pienyrittäjien maineeseen ja työnantajakuvaan tullut vähintäänkin iso särö. Tähän asti esitetystä kun on saanut vaikutelman, että pienyrityksissä työntekijä on vain hyödyke, joka heitetään ulos heti kun sitä ei enää tarvita. Lopettakaa nyt please hallituksen turpot ja urpot, hups juha ja orpo tämä pienyritysten maineen mustaaminen. Kiitos!

Todellisuudessa ikävät tyypit kävelevät itse ulos

Onko kukaan miettinyt, miten pienessä alle 20 hengen yrityksessä voi ja pystyy työskentelemään henkilö, joka ei ole siellä toivottu ja haluttu. Ei mitenkään. Kyllä ovi käy ihan itsestään työntekijän omasta aloitteesta. 

Tällaisissa prosesseissa on muuten se loistava puoli verrattuna työnantajan irtisanomisiin, että työntekijä saa itse päättää ”lähdön” ajankohdan eli ajoitaa siihen kun uusi työpaikka on valmiiksi katsottuna. Tämä ratkaisu jos mikä edistää työllisyyttä, kun ei tarvitse kääntää työttömyyskorttia. Eikä työntekijä aikaile toimissaan, se on varmaa.

Yrittäjillä peiliin katsomisen paikka

Olisiko pienyrittäjillä irtisanomissuojan heikentämisen sijaan peiliin katsomisen paikka. Näkyykö siellä yrittäjä, joka perehdyttää työntekijänsä hyvin? Näkyykö siellä yrittäjän kohtuuttomat odotukset työntekijöilleen, kuten jatkuvat työaikojen joustovaatimukset tai tarve saavuttaa työntekijät jatkuvasti työajan ulkopuolella, iltaisin, lomalla…? Näkyykö sieltä yrittäjän osaaminen henkilöstö- ja työhyvinvointiasioissa? Listaa on turha jatkaa pidempään, sillä yksin näistä löytyy puutteita pienyrityksissä.

Irtisanomiset voitaisiin useimmiten välttää yrittäjän omalla osaamisella ja oikeanlaisella ”otteella”  ja asenteella työntekijästä. Tämän päivän työntekijä ei ole aivoton pakertaja ja sylkykuppi, johon yrittäjä voi räkäistä pois taloudelliset huolensa ja päivän pahan olonsa. Kunnioituksen tulee olla molemmin puolista.

Uudistus muka johtaisi työllisyyden parantumiseen?

Olisi kiva nähdä, vaikka toivottavasti jää näkemättä, se huuma millä pienyrittäjät lähtevät työttömiä rekrytoimaan jos ja kun lakiuudistus tulee voimaan. Vähänkin pidempään työttömällä olleella on sellainen stigma otsassaan, että sellaisen työllistämiseen ei yksikään pienyrittäjä uskalla lähteä. Riski ja pelko epäonnistua rekrytoinnissa on liian suuri, vaikka irtisanominen olisi nykyistä helpompaa. Eli se siitä uudistuksen työllistävästä vaikutuksesta.

Koeajasta kaikki hyöty irti!

Jos pienyrittäjät satsaisivat paukkuja nykyistä enemmän koeajan oikeanlaiseen käyttöön, ei uudistusta tarvittaisi. Tarpeet nykyistä helpommalle irtisanomiselle olisivat marginaalisia. 

Työnantajan tulee olla koeaikana aktiivinen. Selvittää koko koeajan työntekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia ja työssä selviytymistä. Ohjata ja opastaa työssä ja työpaikan kulttuurissa. Eikä tarkkailla ja odotella työntekijän epäonnistumisia, ja päätyä potkuihin.

Tarkkailuaikaa lisättiin vastikään pidentämällä koeaikaa kuuteen kuukauteen ja pidemmällekin silloin kun työnantaja ei ole pystynyt koeajan puitteissa arvioimaan työntekijää ja hänen suoriutumistaan työssä esim. sairauspoissaoloista johtuvista syistä.

Suuryrityksillä on omat keinonsa ”ikävien” tyyppien eliminoimiseen

Uudistusta valmisteltaessa ei suuryritysten ole katsottu tarvitsevan irtisanomismahdollisuuden helpottamista. Kaikki tietävät, että heillä kun on omat keinonsa. Ostavat suuryrityksen talouteen nähden pikkurahoilla ”irtisanottavat" hiljaiseksi. Suurimpaan osaan ei tarvita edes pikkurahaa. Oikeusprosesseista kun ei ole pelkoa. Tiedossahan on suuryritysten mahdollisuus käyttää ökylakitoimistojen ökylakimiehiä, joille valehtelu ja kieroilu on se mistä saavat jokapäiväisen leipänsä. Pienellä työntekijällä ei ole siinä showssa kuin maksajan rooli ja siksi parempi jättää tämä kortti käyttämättä.

Lakiluonnoksella heikko ennuste

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaeukko kun ennustaa, ettei esitys lähde lentoon. Räpiköi vielä hetken syöksyen lopulta lammikkoon, paremminkin kurapassiin. Esityksen edetessä, kuraa tulee ja paljon. Ei yksin ay-pomoilta, joiden pitää näkyä, näyttäytyä ja näyttää toreilla. Ja torimummoilta, joita paraikaa valmistellaan seuraavaan torikokoukseen. Mummoiksi ay-liikkeen torikokousväkeä voinee hyvin kutsua. Ikää  kun on +50. Vastuunkantajia ei torien lavoilla ole nähty. No jaa, on nähty, mutta hetkessä eläimellisesti buuattu ulos ja lopuksi kuorrutettu mätämunilla. 

Näin surkean hallituksen esityksen kohdalla ei ole voinut välttyä johtopäätökseltä, että tarkoituksena olisi ollut viedä ay-liikettä? Antaa ay-liikkeen käyttää kaikki energiansa lakko- yms. valmisteluihin, ja valmistella samaan aikaan valtion budjetti yms. tärkeät asiat ilman räksyttäviä hurttia. Nimeltään Jarkko, Millariikka, Olli, Päivi … Muitakin hurttia lie vielä tulossa nostamaan jalkaa tai kyykkyämään esitykselle kun mennään muutama viikko eteenpäin.

Hallituksen on pikkuhiljaa pakko aloittaa kurkistelu peruutuspeiliin. Tällä kertaa sieltä tuskin näkyy kätilöitä, jotka kikyssä herättivät Sipilän isälliset tunteet ja käänsivät pään. Vinha veikkaus, että sieltä näkyy kun kohtalon kellot hallitukselle soivat yllätys yllätys joukko pienyrittäjiä! Heille periksi antaminen on helppoa, onhan jari-, jussi- ja orpopojan sympatiat pienyrittäjien puolella jo valmiiksi. Eikä yrittäjille tarvitse myöntää, että hallituksen ulostulo irtisanomisasiassa oli tyhmää, vaikka olikin! 

Summa summarum, taisi löytyä laatuaan ensimmäinen asia, jossa seison rinta rinnan ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Taidanpa lähteä vaatekaappia tutkimaan. Löytyisikö torille jotakin punaista päälle pantavaa. Etten erotu liikaa joukosta. Mummoikään on jo päästy eikä siinä siis ongelmaa. Ja pitäähän työmarkkinaihmisen torikorttikin kerran elämässä kääntää! Nähtäväksi jää hyväksyykö mikään järjestö porukoihinsa. Kaikkia ammattijärjestöjä kun on tainnut tulla ryöpytettyä aikojen saatossa jo olan takaa. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ainakaan sellaista talouden syöksyä ja viennin hyytymistä ei 2010-luvulla ole tapahtunut ainakaa Euroopan tasolla missään muussa maassa - jos maailmallakaan ehkä Venezuelaa lukuunottamatta - mikä tapahtui Suomessa v. 2008 - 2016 välillä.

Macron totesi Ranskan kärsivän pääosin kahdesta ongelmasta - jäykistä työmarkkinoista ja ylisuuresta julkisesta sektorista. Suomi kilpailee näissä asioissa Ranskan kanssa ykkössijasta molempien talouksien ollen vielä nyt nousukauden huipullakin alijäämäiset ja kuralla.

Suomesta puuttuu hurja määrä yksityisrahoitteisia työpaikkoja ja niitä ei varmasti synny ilman uudistuksia työmarkkinoilla, jotka Suomessa on vielä kokonaan tekemättä, mutta muualla Euroopassa Ranskaa lukuunottamatta jo toteuteutettu.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Esimerkiksi terveys- ja hoivapalveluiden siirtyminen julkiselta yksityiselle lisää kyllä yksityissektorin työpaikkoja, mutta ei työpaikkoja yleisesti. Lisäksi rahoitus tulee edelleen veronmaksajilta.

Ideologisen yksityistämisen sijasta pitäisi satsata enemmän kehitykseen ja innovaatioihin, eikä leikata sieltä kuten Juha Sipilän hallitus on lyhytnäköisesti tehnyt. Kehitystyöstä saadaan avaimia yksityisen yritystoiminnan vahvistumiseen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tarkoitin tässä kylläkin uudia tulolähtetä, enkä uusia menoreikiä. Teolliset työpaikat joiden kautta lisätään vientiä ja hyvinvointia, ovat kiven alla.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Pienyrittäjän mahdollisesti rapautuvasta maineesta pitääkin huolehtia, mutta olisikohan paikallaan totuuden nimissä muistuttaa myös, että suuren julkistyönantjan hyvänä pidetty maine ei ehkä oikeasti ole niin ansaittu kuin on luultu? Julkissektorin irtisanomissuoja kun ei käytännössä suojaa 'poliittisesti epäkorrekteja' virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät uskomaan sanan olevan oikeasti vapaa johdon pyytäessä kehitysehdotuksia ja mielipiteitä henkilöstöfoorumilla. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa. Tässäpä case, jossa jukolaisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudellisen syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin... http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset