ElisaCichoracki Työelämän sydämelliset säkeet

Uuden valtakunnansovittelijan Vuokko Piekkalan haastattelu nosti hiukset pystyyn

  • Uuden valtakunnansovittelijan Vuokko Piekkalan haastattelu nosti hiukset pystyyn

Valtakunnansovittelijan vertaansa vailla olleessa virantäyttönäytelmässä oli maanantaiaamuna vuorossa vastavalitun Vuokko Piekkalan haastattelu Radio Ylen ykkösaamussa. Jäätävä näytelmä sai jäätävää jatkoa.  Tunnelma tiivistyy. Eri tahot, poliitikot ja työntekijäjärjestöt etunenässä, antavat kylmää kyytiä Piekkalan sanomisista. 

Haastattelun jälkeen jäätyi moni muukin. Niin paljon outouksia haastatteluun mahtui. Näytelmän loppuhuipentumaa tuskin ollaan vielä nähty.

Haastattelun alussa Piekkala totesi hakeneensa tehtävää, koska hänen oli annettu ymmärtää, että hänellä olisi mahdollisuuksia tulla valituksi virkaan. Tästä voinee johtaa, että hän itse ei ollut ymmärtänyt mahdollisuuksiaan virkaan. Vasta kun hänen annettiin ymmärtää hän ymmärsi hakea. Voisiko tästä johtaa jopa, että Piekkala itse ei olettanut omaavansa riittävää taitoa ja kykyä tehtävän hoitamiseen?

Piekkala totesi haastattelussa haku- ja täyttöprosessin olleen mielestään täysin asiallinen. Ei esittänyt moitteen sanaa. Hänestä oli ok, että ne ketkä valtakunnansovittelijan kanssa toimivat eli työmarkkinajärjestöt,  voivat valinnan tehdä. Lain esitöissä on todettu, että valtakunnansovittelijan virkaa täytettäessä kuullaan työmarkkinakeskusjärjestöjä.  Huom! Vain kuullaan. Se ei tarkoita, että työmarkkinakeskusjärjestöt valitsisivat valtakunnansovittelijan kuten nyt tapahtui. Kukaan työoikeutta vähänkään tunteva ei voi pitää valtakunnansovittelijan viran täyttöprosessia asianmukaisena. 

Piekkalan itsensä kannalta prosessi oli kuulemma ihan tarkoituksenmukainen ja toimiva. Vastaus ei yllättänyt, mutta kuka olisi uskonut Piekkalan lausuvan tämän ääneen. Kun on kysymys omasta prosessista eikö olisi ollut korrektimpaa jättää sanomatta mitään.

Piekkala kertoi myös ymmärtäneensä, että oli kahdesta hyvästä hakijasta tarkoituksenmukaisin henkilö valtakunnansovittelijan virkaan. Huomionarvoista on, että virkaan ei valita tarkoituksenmukaisinta henkilöä vaan sopivin. Outoa puhetta tämäkin juristilta.

Piekkala totesi myös, että koska lain perusteluissa todetaan, että valtakunnansovittelija tekee yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa, edellyttää se luottamusta työmarkkinajärjestöiltä ja sillä perusteli työmarkkinajärjestöjen vahvaa roolia valintaprosessissa. Olisi toivonut Piekkalan kertovan näkemyksensä siitä, miksi lain hengen mukainen valintaprosessi voitiin sivuuttaa eikä sitä miksi lainvastainen valintaprosessi oli hänen mielestään tässä tapauksessa hyväksyttävä. Erikoinen näkemys juristilta, luottamus on tärkeämpää kuin lain asettamat vaatimukset.

Haastattelussa ihmetytti myös se, että Piekkala piti tylsänä sitä, että virkaa hakenut Harri Hietala oli arvioitu Piekkalaa pätevämmäksi ennen kuin Piekkala oli ehtinyt päivääkään hoitaa valtakunnansovittelijan virkaa. Miettiä sopii, mitenköhän tällaisen arvion tekeminen olisi ollut asianmukaisempaa Piekkalan aloitettua viran hoidon. Todellisuudessa Hietalan pätevyyden arvioiminen tapahtui juuri oikeaan aikaan, hetkellä jolloin pätevyyksiä tuleekin verrata eli viran täyttöhetkellä.

Haastattelussa hämmästytti myös se, että vasta nyt Piekkala ryhtyy kertomansa mukaan tutkimaan mitä sovittelijan työ on. Olisi odottanut, että Piekkala olisi ennen tehtävän hakemista selvittänyt mitä työ on eikä vasta sitten kun hän on tullut valituksi. Eiköhän Piekkalan vastauksesta käynyt viimeistään tässä kohdassa ilmi se, että hän haki tehtävää vain, koska tiesi tulevansa valituksi. 

Piekkala kertoi haastattelussa hakeneensa virkaa koska se on yhteiskunnallisesti merkittävä ja mielenkiintoinen. Huomio kiinnittyi siihen, että hän ei kertonut haastattelussa hakeneensa tehtävää siksi, koska tuntee ja hallitsee valtakunnansovittelijan tehtäväkentän ja työlainsäädännön tai, että hänellä on vankkaa osaamista valtakunnansovittelijan tehtäväkentästä. Jotakin sellaista, johon Piekkalan valinnan olisi tullut perustua.

Piekkala ilmoitti myös päättäväisesti, että sopimuskierroksen päänavaajaa korkeampia prosentteja on turha tulla häneltä mankumaan. Vuoden vaihteessa sopimusneuvottelukierroksen avannee AKT, joka ei ole pieniin korotusprosentteihin koskaan tyytynyt. Voidaanko Piekkalan sanomisia tulkita myös kääntäen, että päänavaajan korotusprosentteihin on kaikilla mahdollisuus. Jos näin on, niin Piekkalan pakeille tulee olemaan tunkua. 

Last but not least, Piekkalan näkemykset nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaerojen kaventamisesta olivat vähintäänkin erikoisia. Piekkala tuntui unohtaneen, että valtaosa työelämässä olevista on kouluttautunut ammattiinsa eikä heillä ole tarvetta, halua tai mahdollisuuksia kouluttautua uudelle ammattialalle ja sitä kautta hakeutua Piekkalan ehdottamalle toisen sukupuolen ”hallitsemalle” ammattialalle. Suurin osa työssä käyvistä  on siis jo tehnyt ammatinvalintansa koulutusalan valinnan kohdalla. Työtä ei siis ole valittu Piekkalan mainitsemien työajan, vapaa-ajan, lastenhoitoedellytysten, työterveyshuollon yms. asioiden vaan koulutuksen perusteella. Yhteiskunnan kaikkien toimijoiden, Piekkala mukaan lukien, tehtävä on yrittää poistaa kaikin mahdollisin tavoin vääryydet, jotka liittyvät naisten ja miesten palkkaeroihin. 

Piekkala peräänkuuluttaa palkkaeroihin ratkaisuksi segregaatiota. Segregaatiohan saavutetaan vain nais- ja miesvaltaisten alojen samapalkkaisuuden kautta, ei sillä että Piekkala huutaa miehiä hakeutumaan naisvaltaisille aloille ja naisia miesvaltaisille aloille. Kuka mies hakeutuu naisvaltaisille matalapalkka-aloille ilman palkkatason korottamista? Ei kukaan.

Kyllä uudella valtakunnansovittelijalla oli ensimmäisessä haastattelussa kaikki palikat enemmän tai vähemmän kadoksissa. Etten sanoisi enemmän!

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Nämä nimitysasiat Suomessa ovat luultavasti sitten EU demokratian mukaisia toisin kuin esim. Puolassa tai Unkarissa. Suomessa ylempiin virkoihin pääsee vain tiettyjen puolueiden jäsenkirjan omaavat tai omanneet kannattajat. Tämäkin vain EU demokratian suomaa oikeutta, kunhan ovat tiettyyn poliittiseen aatteeseen kuuluvaa virkanimitystä. Muilla nimittämiseen vaikuttavia seikkoja tuskin painotetaan. Valitettavasti.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Valtakunnasovittelijan tehtävänä on istua valtioneuvoston edustajana vaikeiksi osoittautuvissa työehtosopimusneuvotteluissa ja välittää työntekijäpuolelle lohdullista viestiä siitä, että hallitus alentaa euromääräisesti eniten suurituloisten verotusta, jos pienipalkkaiset työntekijät tyytyvät maltillisiin korotuksiin. Lisäbonuksena hallitus voi keventää yritysten muuta verorasitusta ja ehkä lisätä yritystukia. Kun firmoilla menee tämän jälkeen hyvin, ne voivat palkata työtekijöiden sukulaisia uuninpankoilta töihin - ehkä.

Kai niitä sovitteleviakin valtakunnansovittelijoita on joskus historian saatossa nähty, mistä virka on perinyt atavistisen nimikkeensä.

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Chickoracki, katsoitteko aamun MTV:n ohjelman, jossa 1.8. työnsä aloittava moittimanne valtakunnansovittelija Piekkala kertoi ajatuksiaan edessään olevasta tehtävästä. Haastattelun katsottuani ajattelin, että Piekkala on ihan tolkun ihminen ja pystyy hoitamaan vaativan työnsä hyvin. Ammattiliittojen kovapalkkaisten pomojen ulostulot jo tässä vaiheessa voi jättää omaan arvoonsa ja pettymykseen siitä ettei heidän luottohenkilöään valittu.

Käyttäjän ElisaCichoracki kuva
Elisa Cichoracki

Piekkalasta on ikävä kyllä tolkun ihminen kaukana. Olen nähnyt vierestä kymmenisen vuotta hänen johtamistaan. Yksiköstä uudet työntekijät lähtivät heti pois kun pääsivät. Tänään oli jo maanantaiaamusta oppinut hetkellisesti jotakin.

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Cichoracki, miten määrittelette tolkun ihmisen. Miten pystyitte peräti kymmenisen vuotta katsomaan vierestä Piekkalan johtamista, jos hänestä tolkun ihminen oli kaukana.
Se ihmetyttää suuresti.

Käyttäjän ElisaCichoracki kuva
Elisa Cichoracki

Ymmärrykseni mukaan määrittelen samalla tavalla kuin Sinäkin (kysymys edellä Sinun käyttämästäsi termistä "tolkun ihminen").

Erinomainen kysymys tuo toinen! Kolmen lapsen yksinhuoltajana (Piekkalan tullessa esimieheksi 6, 7 ja 11 v) oli hieman vaikea vaihtaa työpaikkaa, joka oli logistisesti hyvä suhteessa kotiimme ja lasteni kouluun. Kollegani kyllä suosittelivat useita kertoja uuden työpaikan etsimistä, kun näkivät Piekkalan "touhut". Onneksi pidin itsenäisestä työstäni, se auttoi jaksamaan! Vähän tuossa edellä oioin, kaksi ensimmäistä vuotta Piekkala oli kolleegnia, ei johtanut työtäni ja yhden vuoden Piekkala oli äitiysvapaalla, jäljelle jäi kuusi vuotta esimiehenä ja voi sanoa, että sen perusteella hänestä en voi sanoa mitään hyvää. Enkä usko, että kukaan muukaan KT:ssa hänen kanssaan työskennellyt.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset