ElisaCichoracki Työelämän sydämelliset säkeet

Kunnilla pitkä pinna! Kepin ja porkkanan sijaan kallis KT:n pakkojäsenyys!

  • Kunnilla pitkä pinna! Kepin ja porkkanan sijaan kallis KT:n pakkojäsenyys!

Kunnilla ja kaupungeilla on ihmeen pitkä pinna niitä työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa edustavan Kuntatyönantajat ry:n, kotoisammin KT:n kanssa. Kunnat taas kerran ottavat, mitä KT niille neuvottelupöydältä tiputtaa.  Ei mitään muruja vaan mittavat palkankorotusprosentit ja kalliit sopimusmuutokset.

KT:n johtaja Markku Jalosen on toistellut kerta toisensa kuinka neuvottelut olivat tälläkin kerralla erittäin vaikeat. Ei kai sitä muulla tavalla kehtaa kertoa itsensä neuvottelemista muita aloja suuremmista palkankorotuksista.

Sama ”Jalosen laulu” on muuten kuultu joka kerta kun kuntien työ- ja virkaehtosopimuksista on hänen toimestaan sovittu.  Yli 10 vuoden ajan. ”Jalosen laululla” yritetään tehdä neuvottelutuloksesta kunnallisten työnantajien silmissä hyväksyttävä ja halutaan osoittaa omien neuvottelutaitojen erinomaisuus.

Mieluusti olisi kuulut tällä kerralla toisenlaisen ”Jalosen laulun”. Laulun joka olisi viestinyt pahoittelut siitä, että parempaan ei pystytty.  Ammattijärjestöt veivät tälläkin kerralla voiton neuvottelutaidoissaan. Harmittaa kuntien puolesta. Niiden talous olisi edellyttänyt maltillisempaa tulosta. Erityisesti kun muistaa, että kuntien kassoissa nousukausi näkyy aina viiveellä.

Kunnissa on viime vuosina toteutettu mittavia säästöjä henkilöstömenoissa. Humauksessa Jalonen vaihtoi säästöt kallisiin palkankorotuksiin ja muihin parempiin palvelussuhde-etuisuuksiin. Näihin muihin etuisuuksiin muuten piilotetaan vielä kalliimmat korotusprosentit. Hinnan arvioiminen niille kun on vaikeaa, tilastoja kun ei ole niihin vaikuttavista tekijöistä käytettävissä. Tällä kierroksella esimerkiksi siitä kuinka monta palkallisista lisäpäivää tilapäisen hoitovapaan sopimusmääräysten muuttaminen ja palkallisen isyysvapaapäivien lisääminen kunnille tulee kustantamaan.

Julkisuudessa Jalonen on kertonut neuvottelutuloksen olleen jatkumo ns. yleiselle linjalle. Sille minkä teknologiateollisuus loppusyksystä aloitti. Neuvottelutulosta ei hyvällä tahdollakaan saa ”yleisen linjan” jatkumoa. Kustantaahan neuvottelutulos kunnille 3,5 % plus muut lisäetuudet, muiden sopimusalojen työnantajille korotusten ollessa 3.2 %. Ero vaikuttaa pieneltä, mutta kun se kertaantuu joka kuukausi noin 400.000 kunnan työntekijän palkoissa sivukuluineen ja mm. sijaisten palkkauskulujen lisääntyessä palkallisten vapaiden laajentuessa, on vaikutus tuntuva.  

Kun päälle lisätään vielä tuloksellisuuskertaerä ja muut uudet lisäedut, joutuvat kunnat miettimään mistä rahat. Käsittämätöntä sooloilua KT:ltä erityisesti tilapäisen hoitovapaan laajentaminen koskemaan alle 12-vuotiaan sairaan lapsen hoitamista työsopimuslaissa todetun alle 10-vuoden sijaan. Uusissa kuntasopimuksissa tuplattiin myös isyysvapaan palkallisuus. Muissa kuin kuntapuolen sopimuksissa palkallista isyysvapaata ei lie missään edes tunneta. Miksi kunnissa alettiin muutama vuosi sitten tässäkin sooloilemaan ja sooloilua jatketaan? Vaikuttaa kuin KT haluaisi tarkoituksellisesti huonontaa kuntatyönantajien imagoa jakamalla kaikenlaista sellaista hyvää mitä muiden alojen sopimukset eivät tunne. Näyttää ikään kuin kunnissa pääasia olisi laajat ja moninaiset palkalliset vapaat, ei työn tekeminen. Vaikuttaa kuin Jalonen toimisi edelleen ammattijärjestön leivissä. Puskeeko Jytyn puheenjohtajuus vieläkin ulos? Vastuullisesta työnantajatoiminnasta ei Jalosta voi menneiden vuosien perusteella ainakaan ihailla.

Kertaerän naamioiminen tuloksellisuuserän muotoon on sekin outoa. Yritys tehdä ”tuloksellisuus”-sanalla kertaerästä hyväksyttävämpi. Mistä tuloksellisuudesta kertaerän kohdalla on kysymys, kun se maksetaan kaikille työntekijälle, laiskoillekin.  Jalonen näyttää kuvittelevan, että neuvottelutuloksen analysoimiseen ei riitä kenenkään KT:n ulkopuolisen ymmärrys. Kertonee vain Jalosen omasta ymmärryksestä. Eikä yhtään mairittelevasti.

Muita aloja kalliimpi kuntasopimus ei toteudu nyt ensimmäistä kertaa. KT:n ruoriin astuessaan Jalonen avasi vuoden 2008 neuvottelukierroksen päätä huimaavalla tavalla yksityissektorin nenän edestä. Kuntasektorilla saavutettiin ensimmäisenä neuvottelutulos. Korotusprosentit olivat huimat. Ja EK antoi Jalosen tuta julkisuudessa. KT:n oma henkilöstökin haukkoi henkeään. Vastaavaa kuntapuolen avausta ei oltu aiemmin koettu. Eikä ole sen koomin nähty. EK:n opetus meni kerralla perille. Perimmäisenä syynä Jalosen toimintaan lie hänen julkisuushakuisuutensa. Vaikka senkään perusteella neuvottelukierroksen avausta ei kukaan arvannut Jaloselta odottaa. Sopimuksen sisältöä ja korotusprosentteja tärkeämpää on Jaloselle ollut paistattelu toimittajien salamavalojen räiskeessä.

Yksityissektorilla tällaiselle neuvottelijalle olisi sanottu heti – vaihtoon! Jalosen annetaan porskuttaa. Kukaan ei tunnu kyseenalaistavan hänen asemaansa. Suuret kaupungitkin ovat olleet hiljaa. Kuinka kauan?

Lomarahaleikkauksiako ei muka kompensoitu

Kuntapuolen neuvottelukumppaniosapuolet pelasivat tälläkin kerralla julkisuuden kannalta hienosti yhteen. Neuvottelutulos ”verhoiltiin” taas kerran muotoon, jossa kukaan ei näyttänyt heittäneen pyyhettä kehään. Todellisuudessa Jalonen näin kuitenkin teki. Ammattijärjestöjen neuvottelijat pääsivät pyyhkimään neuvotteluhikensä Jalosen lomapyyhkeeseen.

Jalonen väittää tiukasti, että viime neuvottelukierroksella sovittuja lomarahaleikkauksia ei neuvottelutuloksessa kompensoitu. Tyhmempikin tajuaa, että tuloksellisuuskertaerä on kompensaatiota lomarahaleikkauksista.

KT toimi viime neuvottelukierroksella harkitsemattomasti ulottaessaan lomarahaleikkaukset päättyneen sopimuskauden ulkopuolelle. Tästä seurasi, että leikkaukset nostettiin ammattijärjestöjen toimesta uudelleen pöydälle pitkään jatkuneen nousukauden vuoksi. Koskivathan leikkaukset myös tulevaa sopimuskautta. Jalosen kasvojen säilyttäminen edellytti lomarahakompensaation kieltämistä ja kertaeräkortin ottamista käyttöön. Ihan vain hämäysmielessä.

Jalosen perustelut korkeammista korotusprosenteista muita aloja pidemmällä sopimuskaudella (2v 2 kk kun muilla 2v) on myös täyttä soopaa. Sillä voi perustella vain jos tietää alkamassa olevan sopimuskauden päättymistilanteen taloudelliset olosuhteet ja sitä seuraavan sopimuskauden neuvottelutulokset, palkankorotusprosentit. No eihän sitä koskaan tiedä josko Jalonen omaa selvännäkijäkyvyn ja tietää jo nyt vuoden 2020 neuvottelutulokset.

Leikitään yksinkertaista ja täysin mahdollista tilannetta, jossa vuoden päästä alkaa syvä ja pitkä lama, joka jatkuu vuoden 2020 alkuun asti. Alat, joiden sopimukset päättyvät kuntasopimuksia aikaisemmin pääsevät neuvottelemaan palkkojen alentamisesta kuntia paria kuukautta aiemmin kuntasektorin porskuttaessa näitä aloja korkeammilla palkoilla pidempään.  Jalonen on perusteluissaan lähtenyt olettamuksesta, että seuraavalla sopimuskierroksella palkat nousevat. Eikä auta vaikka nousisivat, jos kuntasektorin palkkoja korotetaan silloinkin muita korkeammin prosentein. Tämä osoittaa, että sopimuskauden pituus on merkityksetön ja palkankorotusprosentit korotus-/alentamisajankohtineen kaikkein merkityksellisimmät. Turha yrittää muuta väittää.

Kuntasopimusten muita korkeampia palkankorotusprosentteja "apinoitiin" välittömästi

Ei ehtinyt Jalosen kynän muste sopimuspapereissa kuivahtaa kun yksityisen puolen sopimuksettomassa tilassa olevat ammattijärjestöt lähtivät apinoimaan kuntapuolen muita aloja korkeampia korotusprosentteja. Useita lakon uhkia syntyi välittömästi kuntien neuvottelutuloksen synnyn jälkeen. Ns. yleinen linja ei enää riittänytkään.

Jalosen toimet aiheuttivat muille sopimusaloille syksyn prosentteja kovemmat korotuspaineet ja sovittelijoille lisätyötä. Jalonen ei näytä pääsevän irti sooloilustaan millään neuvottelukierroksella. Päästävätkö kunnat irti sooloilevasta Jalosesta?

Kuntien pakkojäsenyys KT:ssä ei tätä päivää

Kukaan ei ole koskaan kertonut miksi KT:n jäsenyys ei voisi toimia samalla tavalla kuin EK:n ja ammattijärjestöjen jäsenyys. Vapaaehtoisuuden pohjalta. Suomalaiseen demokratiaan ei kuulu pakkojäsenyys vaan valinnan vapaus. Vapaus valita edustajansa, jollei olla tyytyväisiä edustajien toimintaan. Menettelyllä turvataan edustajan toimiminen edustettavien edun mukaisesti ja haluamalla tavalla.

Kunnilla ei ole nykyisin minkäänlaista keppiä eikä porkkanaa KT:n toiminnan suhteen. Toimi KT niin tai näin, jäsenmaksut on kuntien maksettava. Toisin kuin esimerkiksi Kuntatyönantajien kyljessä toimivan  Avaintyönantajat Avainta ry:n jäsenyhteisöillä, osakeyhtiöillä, muut yhteisöillä ja säätiöillä, joissa kunnilla tai kuntayhtymillä on määräysvalta. Niille Avainta jäsenyys on vapaaehtoista. Voivat halutessaan kuulua Avaintaan, EK:hon tai ei mihinkään. Miksei vastaava valinnanvapaus toimisi kuntien kohdalla? Toimiihan se erinomaisen hyvin myös KT:n emoyhdistyksen, Suomen kuntaliiton kohdalla erinomaisesti.

KT:stä säädetty laki tuli voimaan 1970, jossa todettiin KT:n silloisen edeltäjän Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan neuvotteluvastuu kuntien henkilöstön työ- ja virkaehtosopimuksista ja mitä lysti kunnille maksaa. Vielä epävarmuuden aallokossa kelluville maakunnille KT on puuhastellut viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa vastaavanlaista pakkojäsenyyttä. Oman olemassa olonsa vahvistamiseksi.

Kuntien KT:n pakkojäsenyyttä olisi korkea aika tarkastella uudelleen. Antaa kunnille mahdollisuus valita mistä virka- ja työehtosopimusneuvottelut ostavat. Jos KT:n palvelut ovat laadukkaita, hinta-laatusuhde kohdallaan, ei lie pelkoa siitä, etteikö KT:n palvelut kelpaisi kunnille ilman pakkojäsenyyttäkin. Laadukkuuden ja hinnan arviointimahdollisuus olisi tätä päivää.

Suurilla kaupungeilla on muuten jo nykyisin niin laaja oma asiantuntemus henkilöstöasioissa, että KT:n pakkojäsenyys ja sen tarjoamat palvelut ovat niille täysin turhia. KT turha rahanreikä.

Esimerkiksi Helsinki ei tarvitse KT:tä missään. Helsingin kaupungin ja KT:n organisaatioissa työskennelleenä uskallan näin väittää. Helsinki on kustantanut itse oman laajan asiantuntemuksensa ja osaamisensa henkilöstöasioissa. Miksi sen pitäisi maksaa jostakin mitä ei tarvitse? Muiden suurien kaupunkien ja kuntien kohdalla itseriittoisuus on varmasti samaa luokkaa.

Tilanne on jopa päinvastoin. KT tarvitsee Helsingin asiantuntemusta ja osaamista sopimusten kehittämistyössä. KT:n eri työryhmissä suurtenkaupunkien edustajat ovat tuttu näky.

Outoa KT:n kuntien edustamisessa on se, että kunnat eivät voi vaihtaa edes KT:n neuvottelijoita, ei johtoa eikä asiantuntijoita halutessaan muutosta. KT:n henkilöstön palkkaa Suomen kuntaliitto, KT:n emoyhdistys. KT on naamioinut oman toimintansa sellaisen erityisosaamisen laatuiseksi, että sen toimintaa valvova valtuuskunta toimii Jalosen toiminnan kumileimasimena. Kaikki menee läpi mitä valtuuskunnan pöydälle Jalonen tuo. Eripuraa ei ole valtuustosta vuosien saatossa kuulunut.

KT:n on helppo jatkaa samalla tyylillä, vaikka kunnat olisivat kuinka tyytymättömiä sen toimintaan. Silloinkin KT:hen tulee kuntien rahaa ovista ja ikkunoista. Eikä vastuu paina kun vastuuta ei ole. Mikään kunta ei voi käytännössä pistää Jalosen päätä pölkylle. Haluavia varmasti olisi.

Toiveena monessa kaupungissa ja kunnassa olisi, että saisivat päättää käyttävätkö KT:n palveluita, hankitaanko ne jostakin muualta, onko osaamista kenties omasta takaa vai hankitaanko osaamista itselle. Vaihtoehtoja on maailma täynnä. Ja rahaakin käytettävissä KT:n jäsenmaksun verran.

Pelko KT:n monopolin purkamisesta on muuten leijunut vuosikymmeniä KT:n toimiston ilmassa. Vaikka KT otti käyttöön Kuntatyönantajat –nimen ei se uskaltanut avata lakia ja muuttaa nimeään lakiin. Tästä syystä Kunnalliset työ- tai virkaehtosopimukset allekirjoittaa edelleen Kunnallinen työmarkkinalaitos. Pelko kuntien pakkojäsenyyden avaamismahdollisuudesta oli siinäkin yhteydessä valtava peikko. KT tiedostaa, että sen toimintaan ollaan laajalti tyytymättömiä. Haloo, miksei oltaisi. Kun kerran Alkonkin monopolia ollaan purkamassa, niin miksi KT:n kohdalla siitä ei edes puhuta.

Jalosen harjoittama sooloilu neuvottelutoiminnassa on vertaansa vailla. KT:n toimiston henkilöstön kiusaamistapaukset ovat myös laajalti tiedossa. Kaksi pitkään KT:ssä toiminutta henkilöä sai täysin perusteettomasti ”Jalosen kenkää” johtajuuden alkuaikoina. Caseillä laitettiin jäljelle jäävä henkilöstö hiljaiseksi. Jalonen näytti miten hän toimii jos naama ei miellytä. Aikaisempien johtajien kanssa ei kummallakaan poispotkitulla ollut pienintäkään ongelmaa. Huhujen mukaan vastaavanlaisia casejä löytyi jo Jalosen Jytyn puheenjohtajuuden ajoilta Jytyn toimistosta. Kumpikin em. case maksoi KT:lle, käytännössä kunnille, noin 200.000 euroa. Toisessa henkilö ”ostettiin” hiljaiseksi, toisessa oikeudenkäyntikulut korvauksineen nousivat reippaasti yli 200.000 euron.

Mielenkiintoista olisi tietää miten KT:n valtuuskunta reagoi kuntien jäsenmaksurahojen kyseisiin käyttökohteisiin. Asia taidettiin hoitaa kaikessa hiljaisuudessa toimiston sisällä eikä valtuuskunta tullut koskaan caseistä tietoisiksi. Julkisuutta ei Jalonen näissä tapauksissa kaivannut. Olisiko vihdoin aika nostaa Jalosen toimet kokonaisvaltaisesti keskusteltaviksi? Onhan kysymys kuntien henkilöstöasioiden merkittävimmästä edunvalvojasta ja edustajasta ja sen oudosta henkilöstöasioiden toimintatavoista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Miten kuntien veroprosentti voi olla korkeampi kuin koko Viron tuloveroprosentti?

Silti Virossa on mm. paremmat lapsilisät ja palvelut? Viron Kelassa ei jonoja.

Lääkäriin pääsee heti tai lääkäri tulee kotiin jne.

Pisatutkimuksissa Viron on Suomea parempi jne.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset