Perhevapaiden käyttöä voi tulkita isiä kunnioittavallakin tavalla!

Suun napsahtaminen auki hämmästyksestä on kiehtova näky. Ihastelin sitä viime vuoden koulutuksissani useita kertoja kertoessani, että voisin vielä jäädä isyysvapaalle. Hedelmällisyys- ja adoptioiän ohittanut nainen! Palaan jäljempänä miten.

Halu näyttää perhevapaan uudistajille paikkaa, ihan niin kuin koiralle konsanaan, se on nyt suuri. Halutaanhan isien perhevapaiden käyttöä tulkita ”uudistajien” taholta yksisilmäisesti, vajavaisin tutkimustiedoin ja muiden maiden käytön perusteella. Erityisesti ihmetyttää miksi edistysvaltiossa halutaan olla perässähiihtäjiä eikä edelläkävijöitä.

Perhe-asioissa uudistajat ovat tyypillisesti eri järjestöjen ns. tasa-arvonaisia. Vaikuttaakin, että tasa-arvonaiset ovat uudistuksessa ajamassa omaa ideologista etuaan laajalla rintamalla. Tietämättä mikä on naisen etu.  Ajavatko sittenkin miesten etua? Miksi muuten miehet ovat hiljaa? Niin, pitäähän jonkun miestenkin etuja ajaa ja kuka niitä paremmin ajaisi kun naiset. Ovathan naiset ihan parhaita kaikessa muussakin.

Tasa-arvonaiset näkevät tunnelin päässä vain tasa-arvoisen miehen ja naisen. Ideologiansa mukaisesti tasa-arvoisen. Perhevapaiden uudistamisessa tämä ideologia on, että isän pitää hoitaa lastaan kotona yhtä paljon kuin äidin. Perheen ja lapsen edusta viis. Tätä halutaan niin kovasti, että kokonaisuus ja perheiden erilaisuus unohdetaan.

Tasa-arvonaiset tietävät ajamansa uudistuksen huonontavan lapsen etua. Siis sitä, että isän käyttöön korvamerkityn isyysvapaan pidentäminen heikentää mahdollisuutta hoitaa lasta kotona tilanteessa, jossa isä ei syystä tai toisesta pidä hänelle kiintiöitettyä vapaata. Kiintiövapaata kun ei voi siirtää äidin käyttöön.

Taustalla on hallituksen uudistukselle asettama raami kustannusneutraalisuudesta. Tarkoittanee, että kun isälle kiintiöitetty isyysvapaa pitenee, vanhempainvapaa tai kotihoidontukiaika lyhenee.

Uudistuksen valmistelussa näyttää puuttuvan halu analysoida miksi tutkijoilla on isien perhevapaiden vähäisestä käyttöasteesta erilaisia tulkintoja. Tasa-arvon perään huutavat nappaavat niistä mieleisensä. Päätyvät syyllistämään kaikki muut paitsi naiset. Puhuvat työnantajien kielteisistä asenteista perhevapaita kohtaan ja että isä käyttää vapaita vain jos vapaan nimi on isyysvapaa. Taitavat työmarkkinajärjestöt ja tasa-arvonaiset itsekin saada oman osansa kun eivät ole saaneet hoidetuksi naisten palkkoja miesten palkkojen tasolle naisvaltaisilla aloilla työn arvostuksen kautta, miksi äidit pienempipalkkaisina pitävät vapaat isien sijaan.

Isyysvapaan käyttöä tulkitaan vajavaisin tiedoin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) voisi kuvitella olevan suhteellisen objektiivinen perhevapaatutkimusten tekijä ja tutkimustulosten esittelijä. Tulosten esittämisestä voi päätellä, että tasa-arvonaisia löytyy sieltäkin.

THL on kuvannut perhevapaiden käyttöä ilmeisen tarkoitushakuisesti ks. kaaviokuva tästä. Kuvassa on silmiin pistävää punaisen käyrän jyrkkä nousu. Sen perusteella ollaan valmiita uskomaan, että isien ns. kiintiövapaat ovat kasvattaneet valtavasti suosiotaan. Miten yksinkertaisina käppyröitään esittelevät tutkimustuloksia lukevia pitävätkään. Lukijan kannalta puuttuu ainakin kaksi tulkintaan oleellisesti vaikuttavaa tekijää, joista toinen on vuosittain syntyneiden lasten määrä. Jos lapsia syntyy enemmän käytetään isyysvapaitakin enemmän ilman, että siitä voidaan tulkita mitään isyysvapaiden suosiosta  Toinen seikka, joka taulukosta puuttuu on se monennenko lapsen yhteydessä isyysvapaata on käytetty. Mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän tarvitaan isää jakamaan hoitovastuuta ja pitämään vapaita.

Nousevasta punaisesta käyrästä ollaan, ilman mainitsemiani tietoja, oltu kuitenkin valmiita tulkitsemaan isälle korvamerkityn isyysvapaan suosion kasvua. Tämän tulkinnan perusteella halutaan nyt pidentää isän kiintiöisyysvapaata muiden perhevapaiden kustannuksella.

Edellä todetuista THL:n käyristä voi kyllä tulkita jotakin isyysvapaasta. Sen, että niillä pyritään vaikuttamaan  päätöksentekijöihin tasa-arvonaisten ideologisen intressin mukaisesti.

Vallanhimoiset tasa-arvonaiset hivuttautuvat päättämään perheiden sisäisistä asioita

Kukaan ei suostu ajattelemaan, että isien perhevapaiden käyttö kehittyy kuten kaikki muukin yhteiskunnassa, hitaasti ja varmasti. Isälähtöisesti, ei työnantaja- tai äitilähtöisesti. Vielä vähemmän tasa-arvonaislähtöisesti.

Uudistuksen valmistelussa näyttävät naiset iskevän fiksut päänsä yhteen päästäkseen tyhmään lopputulokseen. Suuret naisjoukot seisovat rintarinnan ajamassa pienten naisjoukkojen kehittelemiä ideoita ja malleja. Kukaan ei ole edustamassa kokonaisvaltaista ja laaja-alaista näkemystä.

Järjestöjen tasa-arvonaiset ovat löytäneet hyvät komppaajat. Puolueiden tasa-arvonaiset ovat poliitikon ylivertaisuudessa kylpiessään valmiita unohtamaan ydintehtävänsä. Luoda edellytykset hyvään ja laadukkaaseen perhe-elämään. Vallanhimossa tasa-arvonaiset hivuttautuvat joukolla päättämään perheiden sisäisistä asioista. Siitä kuka lasta perheessä hoitaa.

Nämä ylivertaiset tietäjät ovat unohtamassa, että perhe on, ainakin toistaiseksi, yhteiskunnan perusyksikkö ja kaiken hyvinvoinnin perusta. Vaikka loppu silläkin häämöttää. Pianhan joku esittää, että äiti-, isä- ja lapsi-nimike  tulee poistaa. Aiheuttavathan nämä täsmänimikkeet mielipahaa niissä, joiden perheissä ei ole äitiä, isää tai lasta. Tämän jälkeen perheissä on enää henkilöitä. Viitteitä tästä antoi isänpäivän aikaan käyty keskustelu isänpäivän muuttamisesta läheisenpäiväksi ja tyttö- ja poikakäsitteiden poistaminen käytöstä.

Tasa-arvonaisille annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa – yrittävät nyt viedä koko käden

Perhevapaiden osalta paholaisille, tasa-arvonaisille, annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa. Isälle korvamerkittiin oma vapaa ns. isäkuukausi edellyttäen, että isä piti kaksi viikkoa vanhempainvapaata. Vapaata ei ollut mahdollista käyttää perheen halutessa, esimerkiksi isän ollessa estynyt, kukaan muu. Nyt paholainen haluaa viedä koko käden.

Kukaan ei ole uskaltanut arvioimaan miten isät olisivat vapaita pitäneet jos isäkuukautta ei olisi keksitty. Olisiko isät käyttäneet enemmän vanhempainvapaita. Todennäköisesti. Mitään kasvupyrähdystä ei edellä todetusta THL:n kuvasta vuoden 2003 kohdalta löydy.  Silti ansio isyysvapaiden käytön lisääntymistä on annettu isäkuukaudelle.

Vuonna 2013 luovuttiin isäkuukaudesta ja isille korvamerkittiin oma, vanhempainvapaasta riippumaton, entistä pidempi vapaa, jonka käytöstä ei ole vielä esitetty tutkimustietoa.  Otettua suuntaa halutaan nyt jatkaa olemattomien tutkimustulosten, mutta vahvojen ideologisten näkemysten perusteella.

Huomion arvoista on myös, että vuosien 2003 ja 2013 uudistuksia ei toteutettu isien vaatimuksesta. Ihan niin kuin ei nyt valmistelussa olevaakaan. Isät eivät ole huutaneet heille korvamerkittyjen isyysvapaiden pidentämisen perään. Asialla ovat edelleen tasa-arvonaiset.

Kuinkakohan moni uudistuksen puuhanaisesta on pienten lasten äiti, ollut edes jossain vaiheessa siis useamman kuin yhden pienen lapsen äiti. Moniko ns. uraäiti, jolla omat uratoiveet ovat  edellyttäneet isän jäämistä kotiin hoitamaan työuran keskellä aikaiseksi saatua yhtä lasta. Halutaanko yhden lapsen ”oma malli” joka perheen malliksi? 

Unohdetaanko, että valtaosa perheistä on tavallisia kahden tai useamman lapsen perheitä, joissa vanhempien omat edut eivät mene lasten etujen edelle. Joissa arjesta selviämiseen käytetään kaikki paukut. Jossa pitää tarkkaan miettiä miten asiat sujuvimmin hoituvat, kuka on paras missäkin hommassa ja tehtävät jaetaan sen mukaan.

Tiedän perheen, jossa äiti ei jaksanut pienten lasten kitinöitä vaativan työnsä vuoksi mutta hoiti lasten harrastuksiin ja vaatehuoltoon liittyvät asiat isän keskittyessä lasten hoitamiseen. Perheen sisällä tiedetään ja tunnetaan jokaisen vahvuudet, jotka myös määräävät perhevapaiden käyttäjät, jotta jaksetaan ruuhkavuodet. Joskus on kysymys pienistä joskus suurista järjestelyistä, joihin perheen sisältä etsitään parhaimmat mahdolliset ratkaisut ja asioiden hoitajat. Tasa-arvonaiset yksinkertaistavat nämä moninaiset ja monimutkaiset asiat.

Muistan elävästi kolmen pienen lapsen perhe-elämää. Sovimme lasten isän kanssa hektisimpänä aikana jopa niinkin pienen asian kuin, että se kumpi aloittaa illalla lasten hampaan pesun laittaa hammastahnaa koko perheen hammasharjoille. Kaikin tavoin pyrittiin säästämään aikaa ja voimia. Illalla väsyneenä hammastahnatuubin avaaminenkin tuntui rankalta. Kohta tasa-arvonaiset päättävät, että lasten hampaitakin pitää isän ja äidin harjata yhtä paljon ja mistä kaikesta muusta?

Hälyyttävintä perhevapaauudistuksissa on, että toinen sukupuoli on päättänyt ja uudistanut ja haluaa edelleen päättää ja uudistaa toista sukupuolta koskevia asioita ilman että ”porukoissa” on isiä tai että isillä olisi omia porukoista. Montako isäporukkaa olet nähnyt perhevapaamalleja esittelevän? Odotan jännityksellä milloin miesten, isien, mitta on täynnä ja mitä silloin tapahtuu.  Meille naisille!

Äidit synnyttävät – ainakin toistaiseksi

Uudistusta tehtäessä kukaan ei ole halunnut puhua siitä, että ehkä äidit haluavat pitää vapaita enemmän kuin isät. Onhan lapsi alkutaipaleellaan vuoden verran lähempänä äidin sydäntä kuin isän.  Ainakin fyysisesti. Raskausaikana kokonaista yhdeksän kuukautta, synnytyksessä ja useamman kuukauden imetysaikana. Yksin äidin huolehtimisen ja hyvinvoinnin varassa.

Tästä syystä nainen tietää ja tuntee lapsen edun paremmin ja arvottaa omat työelämän saavutukset vähemmälle kuin mies. Miehet kokevat yleisen käsityksen  mukaan arvostuksensa tulevan enemmän työ- kuin perhe-elämästä. Nainen myös nähnee paremmin miten kauas alkuvuosien satsaukset lapsen elämässä kantavat! Miehet tulevat tässä hyvällä sykkeellä perässä.

Tasa-arvonaiset eivät halua hyväksyä näitä tosiasioita vaan näyttävät olevan valmiita menemään aina vain pidemmälle. Heille mikään ei riitä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ei aikaakaan kun naiset siirtävät miehille kohtuna ja laittavat miehet synnyttämään – tasa-arvon nimissä!

Lopetetaan isien syyllistäminen ja arvostetaan, että ovat antaneet naisten hoitaa lapsiaan

Onko isiä syyllistetty turhaan? Ovatko isät kiltisti antaneet äitien käyttää vapaat puolestaan? Onko se ollut samalla myös miesten etu ja halu? Kaikki ovat saaneet mitä ovat halunneet.

Tästähän useimmiten on kysymys. Asia jätetään kertomatta, koska se ei palvele perhevapaauudistuksen tarkoitusperiä. Tasa-arvonaiset haluavat päättää, että kaikki äidit haluavat pitää vapaita yhtä paljon kuin isät. Tasa-arvon nimissä.

Maailma kuitenkin muuttuu Eskoseni kuten jo nummisuutareissa todettiin. Niin myös isät!Tässä vapautta ylistävässä maailmassa on vaikea kuvitella, että miehet tulevat käyttämään ”isäkiintiöiden” sanelemina perhevapaitaan yhtään enempää kuin haluavat. He käyttävät vapaita vain, jos haluavat käyttää!

Isien ajattelumaailman muutos on ollut aistittavissa jo pitkään. Kysymys ei ole tasa-arvonaisten keksimästä kiintiöstä! Kysymys on nuorten miesten halusta parantaa elämänsä laatua, heidän ymmärryksen lisääntymisestä lapsiensa suhteen, yksinkertaisesti miesten viisaudesta.  Näin haluan uskoa. Ja näkeehän muutoksen.

Tämän päivän nuoret isät tietävät todennäköisesti omasta isäkokemuksestaan, että luontevaa yhteyttä ja yhdessäoloa lapsen kanssa ei voi rakentaa vasta sitten kun oma työura on kynnetty loppuun. Kun vihdoin on aikaa lapselle. Tässä on se todellinen syy miksi isät osallistuvat enenevässä määrin lastensa hoitoon. Kiitos ja kunnia kuuluu siis isille!

Haluaisin vielä herätellä, koska se asiaan oleellisesti liittyy, näkemyksiä siitä, miksi miehillä on naisia parempi asema työelämässä. Ovat senkin omilla toimillaan ansainneet. Kun ovat ”ei synnyttäjinä” vapaampia päättämään miten perhe- ja työelämää yhteen sovittavat.

Miehet ovat vastuuntuntoisesti ymmärtäneet, että kaikista töistä ei itsekkäistä syistä voi jäädä perhevapaille. Ei ainakaan milloin vain. Miehet kantavat vastuun yrityksen kannattavuudesta ja menestyksestä tästä syystä naisia paremmin. Ei siksi, että he ymmärtäisivät asiat työnantajien kannalta paremmin vaan yksinkertaisesti siksi, koska heillä on paremmat mahdollisuudet toteuttaa työnantajia miellyttäviä ratkaisuja ”ei synnyttävinä”. Miehet ymmärtävät myös töittensä tärkeyden perheen toimeentulon kannalta ”ei synnyttävinä”.

Koska nainen edelleen lapset synnyttää, on selvää, että väärin ajoitettu lapsen synnytys ja siitä johtuva pitkä työstä poissa olo ei saa työnantajilta taputuksia olkapäille. Siihen en kuitenkaan usko, että yhdelläkään työnantajalla on mitään lapsia ja perheen perustamista vastaan. Onhan heillä itselläänkin lapset ja perheet.

Olisiko jotakin tehtävissä naisten aseman parantamiseksi? Kyllä on. Naiset voisivat ottaa työnantajansa mukaan perheen perustamissuunnitelmiin jo ennen kuin ”siemen on kylvetty”.  Useimmitenhan tämä on mahdollista. Luotaisiin kulttuuri, jossa vaikkapa kehityskeskusteluissa otettaisiin asia puheeksi ja mietittäisiin toteutusta ja vaikka vähän myös ajoitustakin Luojan suomissa rajoissa.

Toteutuminen on paljolti kiinni työnantajasta. Jos työnantaja luo toimillaan luottamuksellisen suhteen työntekijöihinsä, on perheasioista keskusteleminen luontevaa ja avointa, samalla tietenkin myös luottamuksellista.

Jokainen työnantaja ymmärtää, että perheellisen työntekijän hyvinvointi työssä lähtee perheestä. Perheen hajoamiseen, johon perheen sisäiset ristiriidat lasten hoitovastuun jakaantumisessa liian usein johtavat, näkyvät aina negatiivisella tavalla työssä, työmotivaatiossa ja jaksamisessa. Ei sitä kukaan työnantaja halua. Työnantajan intressissä on edistää kaikin tavoin perheiden hyvää.

Perhevapaita tulee hakea kahta kuukautta ennen vapaan alkamista, tietyissä erityistilanteissa vasta kuukautta ennen. Näin lyhyessä ajassa äitiysvapaan ja sitä todennäköisesti seuraavan vanhempainvapaan tehtäväjärjestelyt ovat työnantajille usein vaikeasti toteutettavissa. Ainakin pienillä työnantajilla aivan liian lyhyt aika sijaisen löytämiseen ja perehdyttämiseen.

Lainsäätäjät eivät ole näin lyhyestä hakuajasta päättäessään ajatelleet riittävästi työnantajia. Tehtävien uudelleen järjestelyille olisi mahdollista antaa aikaa paljon enemmänkin, kestäähän raskaus sentään kokonaista yhdeksän kuukautta.

Takaisin ajatukseeni, ajattelevatko miehet naisia enemmän työnantajan tilannetta ja antavat tästä syystä naisten käyttää perhevapaat. Ei tästäkään yksin ole kysymys.

Kyllä työtehtäviensä kivuttomasta hoitamisesta kiinnostuneita naisiakin löytyy ja paljon. He pitävät lyhimmät mahdolliset perhevapaat, jota työnantajan toiminnot kärsivät mahdollisimman vähän perhevapaista.

Onhan siinä omakin lehmä ojassa. Äidin työtehtävien, vastuullisten tai vähemmän vastuullisten, jatkuminen perhevapaan jälkeen muuttumattomina. Kukaan kun ei ole korvaamaton! Sama syy toki myös isillä mitä suurimassa määrin. Jos poissaolo jatkuu vuoden tai vuosia riski menettää aikaisemmat työt jollekulle toiselle on suuri. Ei tässä isän kiintiövapaan kasvattaminen mitään auta. Päinvastoin. On monia asioita joita isän kiintiön kasvattaminen ei korjaa, vaan voi jopa huonontaa. Väittäisin, että vastuulliset ja itselle merkitykselliset työt ovat yksi suurin syy miksi isät eivät pidä pitkiä perhevapaajaksoja ja osa äideistä minimipituisena.

Kukaan ei näytä ottavan huomioon, että todennäköisesti nämä työelämässä vastuuntuntoisimmat äidit ja isät kantavat raskaimman kortensa yhteiskunnan kekoon. He yrittävät parhaansa mukaan rytmittää työnsä ja vapaa-aikansa niin, että ehtivät olemaan lapsen kanssa muulloinkin kun unilaulun aikaan. Nämä vanhemmat ymmärtävät asiat kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikkien neljän intressit, lapsensa, puolisonsa, työnantajansa ja itsensä. Tasa-arvonaisilla on vain yksi intressi, naisten aseman parantaminen.

Ottavatko vapaiden pitämisessä tasa-arvon perään huutavat huomioon myöskään sitä, että isät, jotka eivät pidä pitkiä perhevapaita, ottavat nykyään suuremman vastuun lapsestaan työpäivänsä jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin kuin mitä isät pari vuosikymmentä sitten. Muistan oman isäni rojahtaneen töistä palattuaan ruokailun jälkeen sohvalle nukkumaan aikaisen heräämisen ja raskaan työpäivän vuoksi.

Jaksaisimmeko me naiset aloittaa ”toisen työpäivän” kotiin palattuamme yhtä sujuvasti kuin tämän päivän isät? Onko roolien vaihtaminen isän kanssa sittenkään se mitä äidit haluavat? On huuhaata kuvitella, että naiselle aukeaisi helpompi ja parempi elämä isän pidempien vapaiden myötä. Toinen työpäivä kotona olisi todellista niin kuin on isällekin. Keskimäärin fyysisesti vahvempina se onnistunee miehiltä paremmin.

Luulenpa, että näen päivän, jolloin naiset käyvät pitkiä keskusteluja kotona siitä, voisivatko he isien sijaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Tuolloin äidit anelevat isiltä vapaiden pitämistä, lupaavat tehdä ruuan valmiiksi kun isä tulee työstä, siivota kodin isän työpäivän aikana lapsen hoidon ohessa, hieroa isän kipeytyneitä niskoja kolme kertaa viikossa…. saadakseen isät ”ostetuksi” menemään töihin perhevapaiden pitämisen sijaan. Tällainenkin aika voi äideillä vielä olla edessä. Niin makaa kuin petaa!

Lapsiaan kotona hoitavat miehet machomiehen maineeseen

Kysymys on myös siitä mikä käytäntö on trendikästä. Jos media huutaisi kaikella mahdollisella tavalla niistä sadoista hyvistä asioista mitä isän ja lapsen yhdessäolo tuo pitkässä juoksussa molempien loppuelämään, se olisi siinä.

Nyt tilanne on toinen. Media paukuttaa miten vähän isät pitävät perhevapaita ja jo yksin se riittää viestimään vähänkin huonoitsetuntoisemmalle isälle, että koska ei muutkaan isät niin en minäkään jää hoitamaan lasta kotiin isyysvapaata pidemmäksi ajaksi. Vaikka mieli tekisi.

Media on imagoinut lastaan hoitavat isät pehmomiehiksi, tohvelisankareiksi ties miksi. On unohdettu, että mies haluaa olla mies isolla M:llä. Macho, lihaksikas, voimakastahtoinen …

Nyt vain tällaisia miehiä kiiruusti miesten julkaisuihin, formula- ja muihin urheilulehtiin kertomaan lapsenhoitoinnostaan ja nautinnollisesta ajasta lapsensa kanssa. Kimi Räikkösestä ja Teemu Selänteestä voisi aloittaa. Kuvin ja sanoin kertoa mitä kaikkea nastaa ja hauskaa lapsen kanssa on puuhasteltu. Heitä löytyy monia muitakin. Ihan tavallisia isiä eri ammateista.

Uudistajat muistakaa, että isyysvapaita käyttävät myös naiset

Pyydän teitä korvamerkityn isyysvapaan pidentämisen perään huutavia tasa-arvonaisia miettimään kerran jos toisenkin, ajatteko tällä naisten vai miesten etuja. Uskotteko edelleen yksinkertaistettuihin perhevapaatutkimusten tulkintoihinne. Että isät pitävät vain isälle korvamerkittyjä kiintiöperhevapaita minkä vuoksi kiintiötä tulee pidentää. Anteeksi, mielestäni tulkinta kertoo enemmän yksinkertaisista naisista.

Ja ihan lopuksi se miten ihmeessä voisin hedelmällisyys- ja adoptioiän ylittäneenä naisena jäädä vielä isyysvapaalle. Helppoa, rakastuisin hedelmällisessä iässä olevaan naiseen, jonka lapsen adoptoisin. Suunnitelmissani ei ole mitään tämänlaatuista. Kaikki kukat saavat kukkia, omassa elämässä kuljen perinteisempiä teitä.

Tärkeintä esimerkissä on kuitenkin se, että sen avulla haluan herätellä korvamerkityn isyysvapaan lisäämisen puolesta puhujia sillä, että miesten lisäksi uudistukset tulevat koskemaan myös naisia.

Katsotaan josko parin pitkän pohjustuksen jälkeen seuraavalla kerralla pääsisin jo käsiksi omaan perhevapaamalliini.

 

 

 

ElisaCichoracki
Helsinki

Yrittäjä yrityksessä Effedu, työmarkkina-asiantuntija, kolmen aikuisen lapsen äiti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu